Äikän projekti

                       Arjen sankarit


     Rajua kielenkäyttöä, tyytymättömyyttä ja huijaamista. Saattaa kuulostaa monen ihmisen korvaan hyvinkin tutulta työ- ja arkielämässä. Sitä juuri on Taru Mäkelän ohjaama Varasto -elokuva, tuttua Suomalaisten arkielämää joka sisältää kaikkia edellä mainittuja tekijöitä. Asiat käsitellään elokuvassa kuitenkin huumorilla ja välillä mustallakin huumorilla.
       Tyytymättömyys on yleinen sana nyky-yhteiskunnassa ja varsinkin työelämässä. Välillä on liian pieni palkka, välillä on huonoa työtä ja välillä on huonot tai ärsyttävät työtoverit. Tyytymätön on myös Varaston päähenkilö Rousku (Kari-Pekka Toivonen). Rouskulle ei työ maistu ja miehellä on heikko moraali muutenkin. Rouskun työkavereiksi kun laitetaan vielä mutkaton Raninen (Aku Hirviniemi) ja töissä itselleen miestä etsivä Karita (Minttu Mustakallio), niin on työnantajan pahin painajainen käynyt toteen. Työt eivät luista ja keskittyminen herpaantuu usein kaikkeen muuhun.
     Koulutustaso ei Varaston perusduunareilla ole kovin korkea kenelläkään, mutta kaikki haluavat olla kunnollisia ihmisiä. Kunnollisuuden kuva on sama kuin melkein kaikilla nykyajan ihmisillä. Halutaan perhe, koti, rahaa ja edetä uralla ja monet ovat valmiita tekemään mitä vaan näiden tavoitteiden eteen , jopa kavaltamaan rahaa työnantajaltaan kuten Rousku. Rousku pääseekin kunnollisen ihmisen elämään kiinni, kun työkaveri Karita on raskaana ja hän ilmoittaa lapsen isäksi Rouskun, pari muuttaakin yhteen vaikka he eivät kovin iloisilta vaikutakkaan.
         Henkilöt ja etenkin Karita pyrkivät jopa väkisin kunnolliseen elämään, herääkin kysymys, että määrittääkö aikaisemmin mainitut asiat kunnollisen elämän/ihmisen. Koska Rousku ja Karita eivät ole mitään ihanne ihmisiä vaikka heillä lapsi onkin tulossa ja he asuvat saman katon alla. Hyvä ihminen ei myöskään ole maalausliikkeen pomo Kataja, jonka puheista paistaa läpi valehtelu ja turhat lupaukset. Elokuvassa ei montaa hyvää ihmistä ole, vaan kaikki ovat jollain tavalla pahoja suustaan tai kieroja. Onko jopa niin, että maailmassakin suurin osa ihmisistä on kieroja tai pahoja ihmisiä, kaikilla on joku tavoite ja nykyään se on suuri varallisuus. Kaikki tekevät mitä tahansa päästäkseen tavoitteisiin, niin elokuvassa tekee Rousku joka varastaa rahaa ja Karita joka haluaa lapsen väkisin ja näin jättää e-pillerit syömättä. Onnellinen loppu ei ole Ranisellakaan  joka pyrkii tavoitteihinsa.
      Varasto on hieno taltiointi nyky elämän ongelmista ja se on kerrottu nerokkaalla huumorilla ja hienoilla henkilöhahmoilla. Melkein kaikki työ- ja tosielämän ongelmat on saatu taltioitua muutamien ihmisten ympärille ja maalausliikkeen sisälle.

Kurssin lopetus

   Kurssihan oli oikein mukava ja tykkäsin käydä tunneilla. Mielestäni kurssilla kirjoitettiin kaikkia tarpeellisia tekstilajeja ja semmoisia jotka auttavat kirjoituksissa.
      En kuitenkaan kokenut, että olisin kehittynyt kirjoittajana kurssin aikan. Oli kyllä mukavaa kirjoitella paljon ja siitä sai kirjoittelun tuntumaa. Huomasin kylläkin itsessäni virheitä kirjoittajana ja näin tiedän mitä minun pitää kehittää ennen kirjoituksiin lähtöä.
    Tykkäsin myös tavasta miten kurssi vietiin läpi ja mielestäni tehtäviin oli varattu hyvin aikaa.

Arvostelu

             KIRJA-ARVOSTELU


    
      En ole itse mikään maailman innokkain lukija, mutta nyt yksi kirja herätti huomioni. Kuulin, että Zlatan Ibrahimovicsista ilmestyy elämänkerta kirja ja paloin halusta lukea sen.
       Ibrahimovic on maailmankuulu huippu jalkapalloilija, joka on tunnettu myös värikkäästä persoonastaan. Hänen suuri egonsa johdattaa hänet moniin konflikteihin suurien jalkapallovaikuttajien kanssa. Hän ei myöskään nöyristele tippaakaan, odotin siis erittäin mielenkiinnolla lukevani kirjasta mitä hullunkurisimpia tarinoita. Kirjan on kirjoittanut David Lagercrantz ja Miika Nousiaisen suomennos toimii todella hyvin.
      Kirja alkaa Ibrahimovicin synnyinkodista, joka sijaitsee Rosenborgissa. Ibrahimovicissa virtaa bosnialainen veri ja tämä aiheuttaa närkästystä monissa ihmisissä Rosenborgissa sekä myöhemmin Malmössä. Monet rasistiset kohtaukset nuorena saavat Ibrahimovicin jo harkitsemaan jalkapallouraansa, kun omat valmentajatkin haluavat pelaajasta eroon. Ibrahimovic päätyykin tekemään pyörävarkauksia ja milloin mitäkin kommelluksia, jotka saavat hänet pulaan useita kertoja.
      Moni luulee varmasti, että kirja on hyvä vain jalkapalloa seuraaville lukijoille. Kirjassa on toki paljon jalkapalloon liittyvää asiaa, mutta niihinkin sisältyy hienoja tarinoita kulissien takana. Ibrahimovicin elämä on kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja hän ottaa kirjassaan kantaa niin rasismiin kuin syrjimiseenkin. Hän puhuu paljon siitä kuinka jokaisen kuuluu olla oma itsensä välittämättä muiden mielipiteistä. Sen takia Ibrahimovickin on päätynyt ajelemaan Ferrareilla ja hän elää unelmaansa huippujalkapalloilijana.
     Suosittelen kirjaa teini-ikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille. Kirja on melko helppolukuinen ja vaikka se onkin melko pitkä niin takaan ettei tylsää lukuhetkeä ilmene. 

havannointi

   Punapaitainen mies

            Katselen tuota punapaitaista poikaa. Hän on melko pönäkkä ja hänellä on lyhyt tukka. Hän haahuilee koulun käytävillä. Vaikka minusta tuntuu, että hänen kuuluisi olla tunnilla.
      Tämä pitkäraajainen poika huutelee kavereilleen kaiken maailman vitsejä ja osa niistä jopa naurattaa hänen ystäviään. Tämä poika ei kuitenkaan tunnu pysyvän aloillaan. Hänellä on joko levottomat jalat tai sitten hän on vilkas ihminen muuten vain. Hän tallustelee vessaan. Hänellä menee muutama tovi vessassa ja tämän jälkeen hän juoksee rappuset ylös. Luultavasti tämä punapaitainen poika palaa tunnille. Odotan innolla tapaavani tämän kyseisen henkilön uudestaan.

Essee

            Veljesten väliset suhteet

          Sari Mikkosen novelli Hinta, käsittelee kahden veljeksen ja heidän isänsä välistä suhdetta. Novellin tapahtumapaikkana on toisen veljeksen koti, josta hän vastaanottaa puhelun veljeltään Kimiltä. Kimi on iltamyöhään kotonaan perheen luona, mutta isä ei ole kotona. Tämä ilmenee siitä, että Kimi pystyy puhumaan rauhallisesti ja ilman kiirettä veljelleen. Tästä huomaa heti, että ainakaan toisella veljeksistä ei ollut välit kunnossa isänsä kanssa.
        Kimi on vieraillut pari viikkoa Kanadassa kaverinsa luona. Tämä herättää kiinnostuksen toisessa veljessä, että mistä Kimi oli rahansa saanut. Hän joko huolestuneisuudesta tai vain uteliaisuudesta haluaa tämän tietää, rahaa kun ei ilmeisesti perheessä ole aikaisemmin liialti jaettu. Kimi väistelee kysymystä pitkän aikaa. Pystyn itse eläytymään tilanteeseen oman veljessuhteeni kautta. Isomman veljeni asiat eivät ole aina menneet kuin Strömsössä ja hänelle on tullut soiteltua yhdestä jos toisestakin asiasta. Toisella veljeksistä voi myös olla uteliaisuutensa taustalla kateus tai klassinen tilanne  jossa toinen veli saa aina enemmän kuin toinen. Vähän ajan kuluttua Kimi kuitenkin myöntää saaneensa rahat isältään ja siitähän toinen veli kiivastuu.
           Veljesten välinen suhde on kuitenkin rakastava, tämän huomaa siitä kuinka toinen veljeksistä ei tule juurikaan vihaiseksi Kimille vaan heidän isälleen. Veli,jonka nimeä ei novellissa mainita, on kuitenkin hieman närkästynyt koska Kimi on ajanut pitkät hiuksensa saadakseen rahat isältään. Hiukset tuntuivat olevan veljesten yhteinen asia koska veli, joka ei ollut ajanut hiuksiaan, lähti kodistaan juurikin hiustyylinsä takia. Kimi hieman häpeää itseään ja tuntee jopa pettäneensä veljensä luottamuksen. Tilanne huvittaa minua, koska omalla veljelläni on pitkä hiustyyli ja se tuntuu ajavan ihmistä vaikeuksiin. Hiustyyli ei tietenkään ole tae vaikeuksiin, mutta tietysti se saattaa aiheuttaa ennakkoluuloja.
          Ennakkoluulot ja periaatteet ohjaavat myös veljesten isän ajattelutapaa. Tuohon aikaan jolloin novelli on kirjoitettu, eli 1995, on varmasti vanhemmille ihmisille ollut tärkeätä lastensa armeijan käynti. Veljesten isä vaikuttaa periaatteen mieheltä, joka pitää päänsä tilanteessa kuin tilanteessa. Toinen veljistä ei kuitenkaan suostu leikkauttamaan hiuksiaan ja tämä aiheuttaa suuren riidan isän ja pojan välillä. En uskoisi, että nykyaikana tällainen asia laukaisisi riidan perheessä. Vaikkakin meidän perheessä asiasta on kyllä keskusteltu. Uskon, että jokaisella isällä ja pojalla tulee jossakin vaiheessa riitoja ei välttämättä hiustyylistä, mutta jostakin. Temperamentti ja ympäristö kuitenkin muovaavat ihmistä ja novellin henkilöiden ajatustapaa on ympäristö muokannut eri tavalla. Mikä on johtanut siihen, että toinen veli on päättänyt muuttaa pois kotoaan.
        On hienoa nähdä, että vaikka toinen veli on katkaissut suhteensa perheeseen,niin Kimi ei ole kuitenkaan unohtanut veljeään. Juuri siitä mielestäni veljeydessä on kyse. Veljesten kuuluu tukea toisiaan vaikeina aikoina ja heidän pitää pystyä puhumaan asioista toisilleen. Kimi ei halua unohtaa veljeään ja haluaa pysyä yhteyksissä hänen kanssaan. Toinen veljistä kuitenkin vaikuttaa vastahakoiselta pysymään yhteyksissä perheeseensä. Hän kertoo ajattelevansa, ettei hän tule enää Kimille soittamaan. Kyse on kuitenkin perheestä,samasta verestä,suurimmasta tuesta ja parhaasta ystävästä. Ihminen ei pysty hylkäämään noin vain ihmisiä joiden kanssa on elänyt koko ikänsä. Ei vaikka olisi kuinka rokkitukka päässä.
           

No wörries

   essee tiivistelmä

       Essee on eräänlainen mielipidekirjoitelma, jossa kuitenkin analysoidaan joko pohjatekstiä, kuvaa tai vaikka runoa. Siinä testataan kirjoittajan yleistietämystä ja mitataan kykyä tuoda ajatuksiaan paperille. Essee on hyvin laaja (4-5 sivua) teksti ja näin ollen siihen on hyvä saada eri näkökulmia.
       Esseen suunnitteluun kannattaa käyttää hyvin aikaa ja miettiä tarkasti kuinka lähtee esittämään asiaa. On hyvä saada tekstiin eloa jolloin se ei muutu tylsäksi luettavaksi. On myös hyvä viitata pohjatekstiin tai materiaaliin josta esseetä kirjoittaa. Muista otsikko !

Tekstitaitovastaus

          Jotain pääsi unohtumaan

                 Erkki Lampenin kirjoittama kolumni Kodin Kuvalehdessä v.2008, kertoo Erkin omasta hajamielisyydestä. Erkki kertoo hyvin avoimesti tekstissä kuinka hän on unohdellut milloin mitäkin, pienestä pitäen.  "Olin jo lapsena niin hajamielinen, että unohtelin säännöllisesti lippiksiäni ja muuta tavaraani kavereiden luokse." Erkillä riittää tämänkaltaisia esimerkkejä joka lähtöön, vaikuttaa jopa siltä, että ainut elämänvaihe Erkillä on ollut teini-ikä jolloin hän muisti lähes kaiken.
          Tekstiä voidaan pitää jopa Erkin elämänkerta tiivistelmänä. Tekstin puolivälissä alkaa taas Erkin muistin alamäki. Erkki kertoo kuinka hän on kehitellyt eri muistisääntöjä, "-- kehitin hokeman "avaimet,rahat,tupakat", joka oli lausuttava kotoa lähtiessä." Lampen raottaa myös omaa elämäänsä kertomalla tupakanpolton lopettamisesta ohimennen.
        Kolumni saattaa alkaa kyllä tuntua puuduttavalta, kun Erkki toistaa vain hajamielisyyttään ja kolumnin pointti jää kyllä ainakin minulle hieman epäselväksi. Lampen kyllä kertoo asiat hauskalla tavalla ja pilke silmäkulmassa, mutta se ei kannattele tätä tekstiä hirmu pitkälle.

Mielipidekirjoitus

    Suomalaisten negatiivisuus

      Syksy lähenee ja ihmisten suunpielet kääntyvät alaspäin. Sade ja tuuli riepottelevat sateenvarjon alla löntystävää ihmistä. Itsemurhaluvut kasvavat ja ihmiset työntäytyvät viimeisillä rahoillaan ulkomaille. On taas se aika vuodesta, kun suomalaisten negatiivisuus tulee pahimmillaan esiin.

       Mikä tekee juuri suomalaisista niin negatiivisia? Maan terveyshuolto ja elintaso on huippuluokkaa,silti terveyshuollossa on aina jotain pielessä on joko hirveät jonot tai valelääkäreitä. Koulunkäynti ja kouluruoka on ilmaista,mutta silti molemmista asioista jaksetaan valittaa "ei jaksa mennä taas kouluun","taas ihan paskaa ruokaa". Kesä on liian lyhyt ja talvi on liian pitkä, näitä negatiivisia asioita suomesta löytäisi joku varmaan satoja.

       Kysymys kuuluukin, löytääkö ihmiset enää mitään positiivista suomesta? Onko vika ihmisessä vai Suomessa maana? Näkisin,että suomalaiset on totutettu jossain vaiheessa liian hyvään. Asuintilat ovat hyviä,ruokaa saa mistä tahansa ja rahaa tulee viimeistään Kelalta. Ihmismieli haluaa automaattisesti jotakin uutta ja lisää kokoajan. Tässä vaiheessa kun maalla ei ole niin paljon enää annettavaa,kun järvet,meret ja maisemat eivät enää vaihdu,ihmiset kyllästyvät. Suomi on niin pieni maa, että monet ihmiset ovat jo nähneet kaiken positiivisen ja enää ei ole mitään muuta jäljellä kuin valittaa keskustelupalstoilla kaikesta.

      Mihin tämä kaikki negatiivisuus voi sitten johtaa? Mainitsin jo itsemurhat, joita tehdään Suomessa järkyttävän paljon, noin 1000 vuodessa. Ihmisten masentuminen ja sitä kautta syrjäytyminen, ovat myös vakavia ongelmia,jotka saattavat aiheutua negatiivisen ajattelun kautta. Lehdissä ei kohta ole enää kuin surulliset uutiset ja mielipidepalsta,jossa haukutaan kaikki. Ihmiset muuttavat pois Suomesta ja kohta ei ole enää työntekijöitä. Tähän tilanne voi pahimmillaan mennä.

      Korostan, että tämä ei ole kaikkien ihmisten ongelma, tietysti on myös paljon ihmisiä jotka nauttivat elämästä ja heitä minä arvostan. Elämän sisältö pitää tehdä itse sellaiseksi, että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin eilinen. Elämään pitää saada jännitystä,joko ihmisistä ympärillä tai harrastuksista. Toivon, että jokainen ihminen löytäisi, jotain positiivista joka päivälle koska aina jotakin positiivista löytyy. Kokeilkaa vaikka ajatella Juhani Tamminen Tanssii Tähtien Kanssa ohjelmassa, siitä pitäisi riittää iloa ainakin pieneksi hetkeksi.

Tehtävä 1b 19.8

Untamonkatu
Lappeenranta
Syyskuu
Suikalekana
Pate Mustajärvi
Koira

            Another day in Untamonkatu

    Oli synkkä ja myrskyinen aamu. Lappeenrannassa oli satanut jo viikkotolkulla ja mietin kavereideni kanssa, että loppuuko sade ikinä. Eilinen oli ollut rankka minulle ja kavereilleni, olimme juoneet alkoholia litratolkulla ja monet meistä kärsivät krapulasta juuri nyt.
     Syyskuun puoliväli oli käsillä ja minulla ja kavereillani ei ollut enää motivaatiota koulunkäyntiin. Paistoin kilon suikalekanaa pannulla, jotta kaverini saisivat jotain purtavaa. Syötyämme Ami ehdotti että menisimme lähellä sijaitsevaan kuppilaan juomaan yhdet tasoittavat kaljat. Otimme sateenvarjot ja kävelimme pubiin.
     Olimme istuneet jo pari tuntia kuppilassa ja kaljoja oli mennyt enemmän kuin yhdet. Yhtäkkiä pubin ovi aukeaa ja sisään astelee mies mustissa nahkavaatteissa ja hänellä on mukanaan musta bulldoggi. Tunnistimme miehen heti, hän oli Pate Mustajärvi, Popedan laulaja. Pate pyysi pubin omistajaa antamaan hänelle mikin, omistaja totteli ja antoi Patelle mikin. Pate sitoi koiransa tolppaan ja istui lavalla olevaan tuoliin. Pate ryhtyi laulamaan Pitkä kuuma kesä- kappaletta ja samalla hetkellä auringonsäteet valaisivat koko pubin. Pate veti tunteella biisin loppuun, otti koiransa ja lähti taas kohti tuntematonta. Me taas jatkoimme kaljan juontia, mutta ei niin kuin aikaisemmin. Auringonpaiste toi hymyn jokaisen naamalle ja krapula hävisi kaikilta ja kalja maistui paremmalta.
      Loppuvuonna aurinko ei enää laskenut.

Tehtävä 1a 19.8

Pukuun sonnustautunut mies ryhtyi näykkimään edessään olevaa lehteä ja Emil katsoi hämmästyneenä tilannetta. Emilin oli pakko keskeyttää lounaansa ja lähteä kohti pitkäleukaista miestä. Emil istuutui herraa vastapäätä ja tuijotti tätä hetken. "Onko kaikki hyvin?" Kysyi Emil. Herra ei vastannut vaan tuijotti Emiliä silmät pyöreinä. Miehet tuijottivat toisiaan ja samalla hetkellä ampiainen lensi pukumiehen nenän eteen, pukumies haukkasi mehiläisen suuhunsa ja söi sen.
     "Olen Pelikaanimies." Pukuun sonnustautunut mies kertoi. Emil ei saanut sanaa suustaan ja hän vain jatkoi tuijottamista. Pelikaanimies lähti kuppilasta ja Emil lähti seuraamaan häntä. Pelikaanimies tallusteli lähellä olevaan puistoon ja hän istuutui alas keinuun. Emil istui viereiseen keinuun ja hän sanoi kysyvästi "Pelikaanimies?" "Niin, osaan lentää",mies vastasi.

Tilipäivä koittaa

Valitsin kurssin,koska koen tarvitsevani lisää harjoitusta kirjoittamiseen. Näkisin, että tämä kurssi pystyy auttamaan minua parantamaan tekstin laatuani. Odotan kurssin auttavan minua yo- kirjoituksissa ja kouluaineissa muutenkin.
    Asiatekstien tuottaminen voi auttaa ihmistä työnhaussa ja työssä muutenkin. Asiatekstit auttavat monessa ammatissa ja jos osaa itse tuottaa asiatekstiä, on myös helpompi lukea muiden tekstejä ja arvostella niitä.
   Näkisin omaksi vahvuudekseni kirjoittamisessa tekstintuoton, löydän helposti aiheita ja näkökulmia teksteihin. Saan teksteistäni tarvittaessa pitkiä, mutta pystyn myös poimimaan oleelliset asiat tekstistä ja näin ollen kirjoittamaan supistetun tekstin. Heikkoutena minulla kirjoittamisessa on varmaankin oikeinkirjoitus. Kielioppiin liittyvät asiat eivät ole vielä tarpeeksi hyvin hallussa, mutta luulen pystyväni parantamaan taitojani. 
      Olen nuorempana kirjoittanut kotona erilaisia tarinoita ja minusta kirjoittaminen on oikein mukavaa kun antaa mielikuvituksen laukata ja kirjoittaa asioista jotka kiinnostavat itseään. Näkisin kurssiin liittyvät tehtävät hyvinä, koska ne ovat monipuolisia ja niissä saa kirjoittaa eri tyyleillä.


http://blogit.iltalehti.fi/jani-hakkarainen/

Ohessa Jani Hakkaraisen kirjoittama blogi iltalehden sivuille. Luen mielelläni eri urheilublogeja, koska blogistit voivat kertoa mielipiteensä ja sanoa asioita suoraan. Kyseinen teksti on kiinnostava, koska se liittyy jalkapalloon.
      

                     Kirjaessee

     Luin Kari Hotakaisen kirjan Klassikko, jossa Hotakainen yhdistää oman elämänkerran tarinoitaan kirjan omaan tarinaan. Olen kuullut tämän olevan Kari Hotakaisen niin sanottu läpimurtoteos ja uskon sen olevankin mahdollista, koska vaikka kirja voi olla ainakin alkuun hieman sekava niin kyllä se herättää paljon tunteitakin.
               Alku tosiaan voi sekoittaa jo hieman lukijan päätä, koska aluksi on jopa vaikea tajuta että milloinkohan kirja alkaa vaikka se on alkanut jo aikoja sitten. Kirjassa tutustutaan Kari Hotakaisen itsensä lisäksi, luultavasti fiktiiviseen, hahmoon nimeltä Pera. Pera on niin sanottu teiden ritari, työtön ja "matti meikäläisiä" vihaava, nykytermein sanottu " amis." Hotakainen ryhtyy kertomaan Peran autonosto tarinaa ja se onkin kirjan mielenkiintoisempia kohtia, kun Pera käy kiivasta myyntitaistelua automyyjä Kartion kanssa. Tämä vuorupuhelu kuvaa mielestäni hyvin tilannetta :

  - Jouset ovat ikääntyneet, myönnän, Kartio sanoi
  - Ja se näkyy hinnassa ?
  - Totta helvetissä. Sulle ...
  - Älä sinuttele, Pera sanoi
  -Okei okei . Teitä miellyttää tämä kulkuneuvo ?
  - Kyllä. Mutta teillä on ollut koulussa ihan eri matematiikan oppikirja.

   Pera ja Kartio pääsevät loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen ja Pera saa alleen Toyota Corollan. Tämän autokaupan jälkeen Hotakainen käy kertomaan taas omasta elämästään, kuinka hän tulee samaan autokauppaan ostamaan itselleen autoa. Hotakainen sijoittelee aina silloin tällöin kirjaan omasta elämästään katkelmia, kuin päiväkirjassa, mutta näkisin että niin sanotut fiktiiviset hahmot, kuten Pera , ovat jollain tavalla myös osa Hotakaisen elämää. Jos hahmot eivät muuten liity Hotakaisen elämään niin ainakin hän käyttää niitä välineenä kapinoida eri järjestelmiä vastaan tosielämässä.  Esimerkkinä Peran avautuminen autokatsastajille, jossa Pera kiroaa kaikki niin sanotut "Matti Meikäläiset ", jotka tukkivat liikenteen hienoilla Volvoillaan ja perheautoillaan. Peran vuodatukseenkin kului monta sivua tekstiä ja se kuvastaakin hyvin sitä kuinka Hotakainen löytyy kaikkiin asioihin kiinnostavia esimerkkejä ja uusia näkökohtia.
          Hotakainen vetoaa myös hallituksen salaliittoon, liittyen valmisruokiin. Hotakaisen mielestä on hallituksen vika, että varsinkin miesten työkyky heikkenee einesruoan takia. Einesruoka tekee vatsastasi peltiä ja aiheuttaa hirveitä tuskia elimistössä. Moni ei kuitenkaan pysty vastustamaan einesruokia juuri niitten nopeuden takia ja keinotekoisen hyvän maun takia. Koko einesruokateollisuus on hallituksen salaliitto, jolla hallitus ja valmistajat saavat rahaa kassaan ja tekevät työihmisistä väsyneitä ja äkäisiä.
        Kaiken kaikkiaan kirjassa on paljon turhaa jaarittelua ja se voi pitkässä juoksussa käydä pitkästyttämään, koska Hotakaisen kiinnostavat ja huvittavat sanakäänteet ja näkökulmat eivät kuitenkaan jaksa kiinnostaa läpi 410 sivun. En usko kirjan iskevän etenkään niin sanottuihin " teinityttöihin", koska kirjassa puhutaan kuitenkin paljon autoista ja autot johtavat moniin asioihin, mutta kyllähän asiat iskevät paremmin miehiin. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä mielestäni ja nautin sen lukemisesta.

PROOOOOOSA

                        Turma järvellä

Tihkusateen hämärästä alkoi näkyä yksinäinen valopiste. Polkupyöräilijä lähestyi nopeasti. Hänellä oli kiire. Frank seisoi aivan hänen edessään ja kun polkupyöräilijä oli metrin päässä Frankista hän teki äkkikäännöksen ja tippui sillalta alas järveen.
      Ilma oli kylmä ja tuulinen, sade yltyi ja Frankin oli hankala erottaa pyöräilijää jäiden seasta jotka peittivät järveä. Frank yrittää huutaa pyöräilijän perään mutta pyöräilijää ei näy eikä kuulu.
  " Oletko siellä?! Huuda jotain jos kuulet minua ! " Frank huutaa epätoivoisesti. " Apua ! Apua! ", kuuluu ääni jäiden seasta. " Koita pysyä pinnalla, tulen pelastamaan sinut ! " Frank huutaa ja lähtee kohti rantaa.
     Minun on pelastettava hänet, tämähän on melkeinpä minun vikani, en olisi saanut kävellä keskellä tietä. En anna tuon miehen hukkua !
       Frankin mieleen palautuu veljen kuolema viiden vuoden takaa, tilanne jossa hän ei saanut uhria pelastetuksi, tilanne joka sää hänet vaipumaan synkkyyteen yhä uudelleen ja uudelleen. Tuo synkkä tapaturma joka muutti Frankin elämän ei varmasti tee pelastustehtävää Frankille helpoksi.
     Frank tulee rantaan ja näkee pyöräilijän 10 metrin päässä, hän ei meinaa pysyä pinnalla koska virtaus on niin kova. Frank miettii hetken mitä hän tekisi kunnes näkee takavasemmalla olevan pitkän puupätkän. Frank kurkottaa kohti uhria ja puu yltää juuri ja juuri, pyöräilijä tarttuu kiinni puusta ja Frank alkaa vetämään miestä kohti rantaa kunnes yhtäkkiä virtaus saa vallan miehestä ja Frank tuntee kovan nykäisyn ja tippuu itse järveen. Virtaus saa vallan molemmista ja ei mene kauaa kunnes kummastakaan ei näy jälkeäkään.
 

Ennakkotunnelmia

Torstaina lähdemme luokan kanssa katsomaan Kuningatar K teatteri esitystä ja henkilökohtaisesti olen melko innostunut ja kiinnostunut lähtemään pitkästä aikaa Lappeenrannan kaupungin teatteriin.
 Tavattuani esityksen ohjaajan etukäteen mielenkiintoni esitykseen heräsi entisestään, koska hän osasi antaa hyvän ja monipuolisen kuvan esityksestä. Esitys on varmasti hyvin abstrakti joka herättää katsojassa paljon kysymyksiä ja hämmennystä, mutta tämä voi olla ihan hyvä asia siinä mielessä, että katsoja joutuu keskittymään koko ajan esitykseen ja miettimään asioita.
     Esitys herättää myös filosofia kysymyksiä, jotka laittavat ihmisen miettimään jopa elämän peruskysymyksiä luultavasti. Kaiken kaikkiaan esitys tarjoaa varmasti jännitystä, herkkyyttä ja huumoria eli kaikki hyvän esityksen elementit, joten lähden avoimin mielin katsomaan Kuningatar K:ta

Äikän tehtäviä osa 3 !

Runo

                                    LUMI
                   kylmä, valkoinen
peittää vihreän maan. Valaisee aamuni kirkkaudellaan.
              Lumipeite.


Kirjaesittely : Wallander- Kasvoton kuolema    

Henning Mankellin Wallander- kirjasarjan ensimmäinen teos Wallander- kasvoton kuolema ( 1991 ), on erittäin kehuttu kirja-aloitus Wallander - sarjalle.
   Kurt Wallander kutsutaan jälleen keskellä pakkasyötä Ystadissa maatilalle selvittämään mystistä vanhan pariskunnan murhaa. Ainut johtolanka Wallanderille on juuri kuolevan rouvan mumina josta saa juuri selvää " ulkolainen." Wallanderin tutkimukset johtavat jälleen yhä mutkikkaampiin seurauksiin ja vihamielisyyksiltä ei säästytä.
          Kirjaa on kehuttu monissa kansainvälisissä medioissa ja sitä pidetään Henning Mankellin uran nousukohteena.
"Henning Mankellin romaanit ovat paras ruotsalainen vientituote sitten itse koottavien huonekalujen." – The Guardian
"Minusta Henning Mankell on ehdottomasti paras dekkarikirjailija nykyään." – Michael Ondaatje
"We all love Wallander." – arkkipiispa Desmond Tutu
Kommentit kopioitu  Otavan nettisivuilta.
 Kirja on filmattu kahdesti.
           Kirja vaikutti minusta mielenkiintoiselta valitessani sitä ja kukapa ei tykkäisi Wallander kirjasarjoista.

Harjoituskirja s.57 T. 3a: Paitsiosääntö.
Paitsiota käytetään jääkiekossa, jalkapallossa ja jääpallossa. Paitsiosäännöllä pyritään pitämään lajin ajatusta joukkuepelaamisesta yllä, ajatuksena onkin että joukkueet hyökkäävät nimenomaan joukkueena.
           Jalkapallossa paitsio vihelletään jos pelaaja syöttää pallon esim. hyökkääjälle ja hyökkääjä on pallon lähtiessä vastustajan alimman pelaajan alapuolella. Paitsion seurauksena puolustavalle joukkueelle vihelletään vapaapotku. Jääpallossa paitsiosääntö on samanlainen.
          Jääkiekossa paitsio vihelletään jos hyökkääjä menee vastustajan siniviivan yli ennen kiekkoa. Tässä tapauksessa vihelletään aloitus.