No wörries

   essee tiivistelmä

       Essee on eräänlainen mielipidekirjoitelma, jossa kuitenkin analysoidaan joko pohjatekstiä, kuvaa tai vaikka runoa. Siinä testataan kirjoittajan yleistietämystä ja mitataan kykyä tuoda ajatuksiaan paperille. Essee on hyvin laaja (4-5 sivua) teksti ja näin ollen siihen on hyvä saada eri näkökulmia.
       Esseen suunnitteluun kannattaa käyttää hyvin aikaa ja miettiä tarkasti kuinka lähtee esittämään asiaa. On hyvä saada tekstiin eloa jolloin se ei muutu tylsäksi luettavaksi. On myös hyvä viitata pohjatekstiin tai materiaaliin josta esseetä kirjoittaa. Muista otsikko !

Tekstitaitovastaus

          Jotain pääsi unohtumaan

                 Erkki Lampenin kirjoittama kolumni Kodin Kuvalehdessä v.2008, kertoo Erkin omasta hajamielisyydestä. Erkki kertoo hyvin avoimesti tekstissä kuinka hän on unohdellut milloin mitäkin, pienestä pitäen.  "Olin jo lapsena niin hajamielinen, että unohtelin säännöllisesti lippiksiäni ja muuta tavaraani kavereiden luokse." Erkillä riittää tämänkaltaisia esimerkkejä joka lähtöön, vaikuttaa jopa siltä, että ainut elämänvaihe Erkillä on ollut teini-ikä jolloin hän muisti lähes kaiken.
          Tekstiä voidaan pitää jopa Erkin elämänkerta tiivistelmänä. Tekstin puolivälissä alkaa taas Erkin muistin alamäki. Erkki kertoo kuinka hän on kehitellyt eri muistisääntöjä, "-- kehitin hokeman "avaimet,rahat,tupakat", joka oli lausuttava kotoa lähtiessä." Lampen raottaa myös omaa elämäänsä kertomalla tupakanpolton lopettamisesta ohimennen.
        Kolumni saattaa alkaa kyllä tuntua puuduttavalta, kun Erkki toistaa vain hajamielisyyttään ja kolumnin pointti jää kyllä ainakin minulle hieman epäselväksi. Lampen kyllä kertoo asiat hauskalla tavalla ja pilke silmäkulmassa, mutta se ei kannattele tätä tekstiä hirmu pitkälle.

Mielipidekirjoitus

    Suomalaisten negatiivisuus

      Syksy lähenee ja ihmisten suunpielet kääntyvät alaspäin. Sade ja tuuli riepottelevat sateenvarjon alla löntystävää ihmistä. Itsemurhaluvut kasvavat ja ihmiset työntäytyvät viimeisillä rahoillaan ulkomaille. On taas se aika vuodesta, kun suomalaisten negatiivisuus tulee pahimmillaan esiin.

       Mikä tekee juuri suomalaisista niin negatiivisia? Maan terveyshuolto ja elintaso on huippuluokkaa,silti terveyshuollossa on aina jotain pielessä on joko hirveät jonot tai valelääkäreitä. Koulunkäynti ja kouluruoka on ilmaista,mutta silti molemmista asioista jaksetaan valittaa "ei jaksa mennä taas kouluun","taas ihan paskaa ruokaa". Kesä on liian lyhyt ja talvi on liian pitkä, näitä negatiivisia asioita suomesta löytäisi joku varmaan satoja.

       Kysymys kuuluukin, löytääkö ihmiset enää mitään positiivista suomesta? Onko vika ihmisessä vai Suomessa maana? Näkisin,että suomalaiset on totutettu jossain vaiheessa liian hyvään. Asuintilat ovat hyviä,ruokaa saa mistä tahansa ja rahaa tulee viimeistään Kelalta. Ihmismieli haluaa automaattisesti jotakin uutta ja lisää kokoajan. Tässä vaiheessa kun maalla ei ole niin paljon enää annettavaa,kun järvet,meret ja maisemat eivät enää vaihdu,ihmiset kyllästyvät. Suomi on niin pieni maa, että monet ihmiset ovat jo nähneet kaiken positiivisen ja enää ei ole mitään muuta jäljellä kuin valittaa keskustelupalstoilla kaikesta.

      Mihin tämä kaikki negatiivisuus voi sitten johtaa? Mainitsin jo itsemurhat, joita tehdään Suomessa järkyttävän paljon, noin 1000 vuodessa. Ihmisten masentuminen ja sitä kautta syrjäytyminen, ovat myös vakavia ongelmia,jotka saattavat aiheutua negatiivisen ajattelun kautta. Lehdissä ei kohta ole enää kuin surulliset uutiset ja mielipidepalsta,jossa haukutaan kaikki. Ihmiset muuttavat pois Suomesta ja kohta ei ole enää työntekijöitä. Tähän tilanne voi pahimmillaan mennä.

      Korostan, että tämä ei ole kaikkien ihmisten ongelma, tietysti on myös paljon ihmisiä jotka nauttivat elämästä ja heitä minä arvostan. Elämän sisältö pitää tehdä itse sellaiseksi, että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin eilinen. Elämään pitää saada jännitystä,joko ihmisistä ympärillä tai harrastuksista. Toivon, että jokainen ihminen löytäisi, jotain positiivista joka päivälle koska aina jotakin positiivista löytyy. Kokeilkaa vaikka ajatella Juhani Tamminen Tanssii Tähtien Kanssa ohjelmassa, siitä pitäisi riittää iloa ainakin pieneksi hetkeksi.

Tehtävä 1b 19.8

Untamonkatu
Lappeenranta
Syyskuu
Suikalekana
Pate Mustajärvi
Koira

            Another day in Untamonkatu

    Oli synkkä ja myrskyinen aamu. Lappeenrannassa oli satanut jo viikkotolkulla ja mietin kavereideni kanssa, että loppuuko sade ikinä. Eilinen oli ollut rankka minulle ja kavereilleni, olimme juoneet alkoholia litratolkulla ja monet meistä kärsivät krapulasta juuri nyt.
     Syyskuun puoliväli oli käsillä ja minulla ja kavereillani ei ollut enää motivaatiota koulunkäyntiin. Paistoin kilon suikalekanaa pannulla, jotta kaverini saisivat jotain purtavaa. Syötyämme Ami ehdotti että menisimme lähellä sijaitsevaan kuppilaan juomaan yhdet tasoittavat kaljat. Otimme sateenvarjot ja kävelimme pubiin.
     Olimme istuneet jo pari tuntia kuppilassa ja kaljoja oli mennyt enemmän kuin yhdet. Yhtäkkiä pubin ovi aukeaa ja sisään astelee mies mustissa nahkavaatteissa ja hänellä on mukanaan musta bulldoggi. Tunnistimme miehen heti, hän oli Pate Mustajärvi, Popedan laulaja. Pate pyysi pubin omistajaa antamaan hänelle mikin, omistaja totteli ja antoi Patelle mikin. Pate sitoi koiransa tolppaan ja istui lavalla olevaan tuoliin. Pate ryhtyi laulamaan Pitkä kuuma kesä- kappaletta ja samalla hetkellä auringonsäteet valaisivat koko pubin. Pate veti tunteella biisin loppuun, otti koiransa ja lähti taas kohti tuntematonta. Me taas jatkoimme kaljan juontia, mutta ei niin kuin aikaisemmin. Auringonpaiste toi hymyn jokaisen naamalle ja krapula hävisi kaikilta ja kalja maistui paremmalta.
      Loppuvuonna aurinko ei enää laskenut.

Tehtävä 1a 19.8

Pukuun sonnustautunut mies ryhtyi näykkimään edessään olevaa lehteä ja Emil katsoi hämmästyneenä tilannetta. Emilin oli pakko keskeyttää lounaansa ja lähteä kohti pitkäleukaista miestä. Emil istuutui herraa vastapäätä ja tuijotti tätä hetken. "Onko kaikki hyvin?" Kysyi Emil. Herra ei vastannut vaan tuijotti Emiliä silmät pyöreinä. Miehet tuijottivat toisiaan ja samalla hetkellä ampiainen lensi pukumiehen nenän eteen, pukumies haukkasi mehiläisen suuhunsa ja söi sen.
     "Olen Pelikaanimies." Pukuun sonnustautunut mies kertoi. Emil ei saanut sanaa suustaan ja hän vain jatkoi tuijottamista. Pelikaanimies lähti kuppilasta ja Emil lähti seuraamaan häntä. Pelikaanimies tallusteli lähellä olevaan puistoon ja hän istuutui alas keinuun. Emil istui viereiseen keinuun ja hän sanoi kysyvästi "Pelikaanimies?" "Niin, osaan lentää",mies vastasi.

Tilipäivä koittaa

Valitsin kurssin,koska koen tarvitsevani lisää harjoitusta kirjoittamiseen. Näkisin, että tämä kurssi pystyy auttamaan minua parantamaan tekstin laatuani. Odotan kurssin auttavan minua yo- kirjoituksissa ja kouluaineissa muutenkin.
    Asiatekstien tuottaminen voi auttaa ihmistä työnhaussa ja työssä muutenkin. Asiatekstit auttavat monessa ammatissa ja jos osaa itse tuottaa asiatekstiä, on myös helpompi lukea muiden tekstejä ja arvostella niitä.
   Näkisin omaksi vahvuudekseni kirjoittamisessa tekstintuoton, löydän helposti aiheita ja näkökulmia teksteihin. Saan teksteistäni tarvittaessa pitkiä, mutta pystyn myös poimimaan oleelliset asiat tekstistä ja näin ollen kirjoittamaan supistetun tekstin. Heikkoutena minulla kirjoittamisessa on varmaankin oikeinkirjoitus. Kielioppiin liittyvät asiat eivät ole vielä tarpeeksi hyvin hallussa, mutta luulen pystyväni parantamaan taitojani. 
      Olen nuorempana kirjoittanut kotona erilaisia tarinoita ja minusta kirjoittaminen on oikein mukavaa kun antaa mielikuvituksen laukata ja kirjoittaa asioista jotka kiinnostavat itseään. Näkisin kurssiin liittyvät tehtävät hyvinä, koska ne ovat monipuolisia ja niissä saa kirjoittaa eri tyyleillä.


http://blogit.iltalehti.fi/jani-hakkarainen/

Ohessa Jani Hakkaraisen kirjoittama blogi iltalehden sivuille. Luen mielelläni eri urheilublogeja, koska blogistit voivat kertoa mielipiteensä ja sanoa asioita suoraan. Kyseinen teksti on kiinnostava, koska se liittyy jalkapalloon.
      

                     Kirjaessee

     Luin Kari Hotakaisen kirjan Klassikko, jossa Hotakainen yhdistää oman elämänkerran tarinoitaan kirjan omaan tarinaan. Olen kuullut tämän olevan Kari Hotakaisen niin sanottu läpimurtoteos ja uskon sen olevankin mahdollista, koska vaikka kirja voi olla ainakin alkuun hieman sekava niin kyllä se herättää paljon tunteitakin.
               Alku tosiaan voi sekoittaa jo hieman lukijan päätä, koska aluksi on jopa vaikea tajuta että milloinkohan kirja alkaa vaikka se on alkanut jo aikoja sitten. Kirjassa tutustutaan Kari Hotakaisen itsensä lisäksi, luultavasti fiktiiviseen, hahmoon nimeltä Pera. Pera on niin sanottu teiden ritari, työtön ja "matti meikäläisiä" vihaava, nykytermein sanottu " amis." Hotakainen ryhtyy kertomaan Peran autonosto tarinaa ja se onkin kirjan mielenkiintoisempia kohtia, kun Pera käy kiivasta myyntitaistelua automyyjä Kartion kanssa. Tämä vuorupuhelu kuvaa mielestäni hyvin tilannetta :

  - Jouset ovat ikääntyneet, myönnän, Kartio sanoi
  - Ja se näkyy hinnassa ?
  - Totta helvetissä. Sulle ...
  - Älä sinuttele, Pera sanoi
  -Okei okei . Teitä miellyttää tämä kulkuneuvo ?
  - Kyllä. Mutta teillä on ollut koulussa ihan eri matematiikan oppikirja.

   Pera ja Kartio pääsevät loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen ja Pera saa alleen Toyota Corollan. Tämän autokaupan jälkeen Hotakainen käy kertomaan taas omasta elämästään, kuinka hän tulee samaan autokauppaan ostamaan itselleen autoa. Hotakainen sijoittelee aina silloin tällöin kirjaan omasta elämästään katkelmia, kuin päiväkirjassa, mutta näkisin että niin sanotut fiktiiviset hahmot, kuten Pera , ovat jollain tavalla myös osa Hotakaisen elämää. Jos hahmot eivät muuten liity Hotakaisen elämään niin ainakin hän käyttää niitä välineenä kapinoida eri järjestelmiä vastaan tosielämässä.  Esimerkkinä Peran avautuminen autokatsastajille, jossa Pera kiroaa kaikki niin sanotut "Matti Meikäläiset ", jotka tukkivat liikenteen hienoilla Volvoillaan ja perheautoillaan. Peran vuodatukseenkin kului monta sivua tekstiä ja se kuvastaakin hyvin sitä kuinka Hotakainen löytyy kaikkiin asioihin kiinnostavia esimerkkejä ja uusia näkökohtia.
          Hotakainen vetoaa myös hallituksen salaliittoon, liittyen valmisruokiin. Hotakaisen mielestä on hallituksen vika, että varsinkin miesten työkyky heikkenee einesruoan takia. Einesruoka tekee vatsastasi peltiä ja aiheuttaa hirveitä tuskia elimistössä. Moni ei kuitenkaan pysty vastustamaan einesruokia juuri niitten nopeuden takia ja keinotekoisen hyvän maun takia. Koko einesruokateollisuus on hallituksen salaliitto, jolla hallitus ja valmistajat saavat rahaa kassaan ja tekevät työihmisistä väsyneitä ja äkäisiä.
        Kaiken kaikkiaan kirjassa on paljon turhaa jaarittelua ja se voi pitkässä juoksussa käydä pitkästyttämään, koska Hotakaisen kiinnostavat ja huvittavat sanakäänteet ja näkökulmat eivät kuitenkaan jaksa kiinnostaa läpi 410 sivun. En usko kirjan iskevän etenkään niin sanottuihin " teinityttöihin", koska kirjassa puhutaan kuitenkin paljon autoista ja autot johtavat moniin asioihin, mutta kyllähän asiat iskevät paremmin miehiin. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä mielestäni ja nautin sen lukemisesta.